Izmirin viehättävä kaupunki ei näyttänyt varmaankaan parhaita puoliaan meille viime viikonloppuna. Siistiä ja melko eurooppalaista kuitenkin oli, säilyimme terveinä, ja ikäviä muistoja toi mieleen ainoastaan pöntöttömät WC:t, joihin kaupungilla oli pakko tutustua. Ruoka maistui hyvältä ja tuoreelta, salaattiakin uskalsimme syödä. Sen sijaan tälle matkalle haasteita toivat monenlaiset sääolosuhteet ja kylmyys. Keli vaihteli myrskytuulesta sateen tuomaan tulvaan, ja hallissa täristiin toppatakit päällä.
Urheilijoilla matka meni hienosti, ainakin minun mielestäni, ja taso näyttää olevan noususuunnassa. Neljässä sarjassa oteltiin peräti pronssiottelussa, ja mitali oli monesti NIIN lähellä! Itsellenikin kilpailu oli hieno kokemus, sillä pääsin ensimmäistä kertaa arvokilpailuissa päätuomariksi, ja kahteen kumitefinaaliinkin kulmatuomariksi. Vaihteeksi tuomareiden yleistä linjaa kehuttiinkin, sillä loukkaantumisia ei juurikaan tullut, eikä yhtään protestia. Filmaaminen oli karsiutunut yllättävän hyvin pois, ainoastaan järjestävän maan edustajien huomasin pyrkivän ylläpitämään tätä kulttuuriaan 🙂 Tällä kertaa erityistä huomiota kiinnitettiin urheilijoiden varusteisiin, ja entistä ankarammin puututtiin liian pitkiin lahkeisiin, hihoihin tai väärissä paikoissa oleviin mainoksiin.
Suomen joukkueen hieno yhteishenki tuntui upealta, kaikki tuntuivat myötäelävän toisen tappiossa tai iloitsevan kaverin menestyksestä. Siihen joukkueeseen oli mukava jälleen kerran kuulua! Taas monta kokemusta rikkaampana on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita, joista seuraava onkin edessä jo reilun kahden viikon kuluttua Tallinnassa!
